Oon avautunut täällä blogissani 858271 kertaa AJ:n ja mun säädöstä/suhteesta/romanssista/miksiikinäsitähaluaakaankutsua. Mä en oo koskaan tuntenut mitään samanlaista, kun tunsin AJ:tä kohtaan. Olisin voinut juosta vaikka Kiinaan ja lopettaa nälänhädän ja köyhyyden ja keksiä lääkkeen syöpään ja kirjottaa seittemän ällää ja uida Amerikkaan. Mä tiedän, että AJ:n tunteet mua kohtaan oli vielä suuremmat. Ja se tekee tästä kaikesta vielä enemmän vittumaisempaa.

Reilu kaksi vuotta sitä kesti ja sitten se loppui.

Mä oon antanut itselleni anteeksi sen miten ja miksi se loppui. Tietenkin mä kadun asioita ja toivon, että olisin ollut hieman kypsempi ja kohdannut asiat silmästä silmään, mutta vaihtoehtoja on huonotkin, eikö?

Kuitenkin tänään mä aloin miettimään itselleni anteeksi antamista uudelleen, kun tapasin AJ:n äidin pitkästä aikaa. Mä koitin hymyillä reippaasti ja olla näyttämättä, kuinka kova ikävä mulla on sitä ja AJ:n pikkuveljeä puhumattakaan siitä, kuinka helvetin kova ikävä mulla on AJ:n syliin, mutta musta tuntui, että AJ:n äiti näki mun läpi.

Mä en halua, että kukaan näkee mun sisälle tai osaa lukea mun ajatuksia. AJ on ainoa ihminen, joka siihen on pystynyt, mutta ei enää ikinä kukaan toinen. Mä en tahdo olla heikko muiden silmissä. Mä tahdon olla yli-ihminen, joka ei ikävöi ketään tai mitään. Mä haluun, että ihmiset näkee mihin mä oon päässyt elämässäni ja kuinka paljon elämäntahtoa mulla on jokasesta vastoinkäymisestä huolimatta. Mä tahdon eroon mun heikkouksista ja korostaa vahvuuksiani. Mä tahdon lopullisesti eroon tästä järkyttävästä ikävästä ja itseinhosta.

Pikkuvinkki lukijoille: Kohdelkaa muita niinku tahtositte, että teitä kohdellaan. Se kuulostaa kovin kornilta, mutta se on totta. Mä tiedän mistä puhun ja tekin tiedätte sillä sekunnilla, kun kuulette, että teidän maailman rakkain entinen poikaystävä makaa sairaalassa yliannostuksen takia. Selvennykseksi, siitä on jo pitkä aika eikä käynyt mitään suuria vahinkoja, jos tippaletkun aiheuttamaa arpea AJ:n kädessä ei lasketa.

Nyt vähän itkettää, mutta huomenna on parempi päivä. Nyt meen suihkuun ja toivon, että tää kamala ikävä ja surkea olo valuis lattiakaivoon.