Heippaheei, hetki on taas vierähtänyt viime postauksesta. En mä kyllä tiedä mitä mä olisin teille kirjotellut, kun mun elämässä ei tapahdu nykyään mitään! Ei yhtään mitään. Paitsi pari ihan pikkuruista juttua.

Viime viikonloppu meni ihan sumussa, kun kuulin, että Jare seurustelee. Pikku järkytyksen takia join pienet rynnäkkökännit ja loppuillasta rähisin koko maailmalle. Onneksi tytöt oli tuoneet mut lauantaiaamuyöllä kotiin ja laittaneet nukkumaan. Siinä aggressiohumalassa olisi voinut sattua vaikka mitä. Mutta paljon onnea vaan Jarelle ja toivottavasti se tyttö on maailman ihanin. Tuosta lauseesta ei ollut luettavissa sarkasmia, eihän?

Ja sitten tähän viikonloppuun. Tämäkin on mennyt ihan täydessä sumussa.

Perjantaina elin ihan järjettömissä valveunissa ja näin maailman kamalimpia asioita, joiden kuvittelin olevan totta. Just niitä asioita, joista tekisi ihan mitä vaan, että ne ei koskaan tulisi tapahtumaan. Ja se nyt vaan on joku laki, että asiat, joita pelkää jumalattomasti, tulee jossain vaiheessa tapahtumaan. Niin tälläkin kertaa.

Oon ihan jumissa just nyt. En pysty kirjoittamaan näistä asioista vielä, joka on teidän onnenne. Haluun nyt hetken hakata päätä seinään, purra huulta ja näyttää ihmisille, että kuka täällä määrää ja ketä. I'm glad we share a sense of humor and the understanding that I'm the bitch of house. 

Koitan palata kertomaan tapahtuneesta, kun oon selvittänyt pääni. Nyt nukun sata vuotta ja toivon, että kun herään, tajuan, että tää on ollut vaan pahaa unta. :)

PS. Mietin ihan sika kauan, että julkasenko tän, koska tää on maailman ärsyttävintä, että ei kerrota vaikka olisi kerrottavaa. Mutta, mä palaan asiaan, kun on sen aika. Nyt oon vaan sen verran kiukkunen ja pettynyt ja petetty, että mun täytyy yksin kiukutella ja hakata päätä seinään ja potkia ovenkarmeja, etten saa aikaseksi mitään kolmatta maailmansotaa :-D